Matkan ensimmäisenä sunnuntaina päätimme kiivetä Soufrière-tulivuorelle. Minä olin käynyt siellä jo kerran aikaisemminkin, mutta Mari ei ollut ikinä käynyt tulivuorella.
Meillä kävi tuuri, sillä huippu oli lähes pilvetön. Se ei ole mitenkään tavallista. Edellisellä käynnilläni kahdeksan vuotta aiemmin vuori oli pilven sisällä, ja vasta nyt näin miltä huipulla oikeastaan näyttää.
Kiipeäminen ei ollut erityisen vaativaa, mutta olisi ehkä kannattanut hankkia hotellilta autokyyti varsinaisen polun alkuun. Nyt asfalttitietä pitkin kapuamista jäi vähän turhan paljon. Takaisin päin liftasimme toisten kiipeilijöiden kyydissä.
Katso myös:
