Hajanaisia huomioita Hervannasta

24.9.2008 klo 17.51 | Niko Lipsanen

aiheet paikat, yhteiskunta,

sijainnit länsi-suomi,

Kuten aiemmin kerroin, oli Tampere minulle pitkään valkoinen läikkä Suomen kartalla. Sitäkin eksoottisempi kolkka minulle oli Hervannan lähiö, jossa pääsin käymään ensimmäistä kertaa reilu kuukausi sitten.

Jos pidän Helsingin Ruoholahtea lähiömäisenä, niin myönnettäköön kuitenkin, että kyllä se Hervantaan verrattuna on aika kantakaupunkia. Hervanta lienee suomalaisen lähiön arkkityyppi. Tätä puhtaammin ajatusta ei varmaankaan ole toteutettu missään.

Jos katsotaan asiaa historiallisesta näkökulmasta, niin Hervanta pitäisi varmasti suojella. Tulevienkin sukupolvien olisi päästävä näkemään, millaista kaupunkisuunnittelua Suomessa harjoitettiin 1970-luvulla; ja ottaa opikseen.

Hervantaa rakennetaan edelleen. Ainakin alueen pohjoisreunalla näkyi uusia rakennuksia. Uusia rakennuksia voisi kuitenkin sijoittaa enemmän alueen sisälle. Metsäplänttejä ei välttämättä tarvitsisi rakentaa, mutta valtavat parkkipaikkakentät ovat ankeuden huipentumia. Muutama jonkin verran Hervannan yleistä rakennuskantaa matalampi talo näille kentille kadunsuuntaisesti sijoitettuna toisi hieman lisää tiiviyttä, mitä alue kaipaa. Samalla Hervantaankin voitaisiin saada vähän katumiljöötä ja ehkä joitakin kivijalkaliiketilojakin (vaikka sitten baareja, jos ei muu menesty).

Vaikka Hervannassa on korkeita taloja, ei alue kokonaisuutena vaikuta kovin tehokkaalta. Tiivistämällä alueelle saisi enemmän asukkaita, mikä parantaisi palvelutasoa. Alueen kasvaminen reunoilta ei ole yhtä toivottavaa. Reunoilla asutaan kaukana Hervannan keskustasta, ja kauppaan mennään autolla eikä jalan.

Hervannassa on paljon esimerkkejä tehottomuudesta myös siinä mielessä, että talojen välissä on paljon pelkkää hukkatilaakin erilaisten viherkaistaleiden muodossa. Keskellä menee tie, sen reunoilla on kaistaleet nurmikkoa ja niiden takana talot. Nurmikot ovat täysin hukkatilaa, sillä ei niillä kukaan oleile. Metsikköjä ja puistoja Hervannassa on ihan tarpeeksi. Mutta hankala niitä on täydennysrakentaakaan, sillä ei kenenkään ikkunan eteen voi uutta taloa rakentaa.

Mutta millään rakentamisella ei tietysti ratkaista Hervannan perusongelmaa eli sitä, että se on niin syrjässä. Mistä ihmeestä on keksitty kutsua Hervannan tapaisia alueita ”lähiöiksi”? Takana on varmaan samanlainen kiero logiikka kuin Grönlannin nimeämisessä ”vihreäksi maaksi”. Eihän sieltä kovin kauan bussilla keskustaan kulje, mutta kuitenkin. Ehkä pikaraitiotie, jos sellainen joskus Hervantaan tulee, parantaisi vähän tilannetta.

Minulla ei valitettavasti ollut aikaa kierrellä Hervannassa kuin muutama tunti. Mutta käyn siellä varmaan joskus uudestaankin, joten ehkä kirjoitan alueesta näiden hajanaisten huomioiden lisäksi jotain jäsennellympääkin.

Kuvassa on hervantalainen parkkipaikka illan jo hämärtyessä. Otin kuvan 19.8.2008 (kuvan lisenssi).

Yksi kommentti tai paluuviite