VR:n lipunmyynti tökkii

11.9.2008 klo 4.48 | Niko Lipsanen

aiheet kulutus, matkat,

Kuten olen blogissa jo kertonutkin, kävimme elokuun alkupuolella Mikkelissä. Matkassa olivat minun lisäkseni vaimoni Mari, naapurintyttö ja koira. Reissu meni muuten kivasti, mutta VR:n kanssa oli sotkua.

Helsingistä lähtiessä ostimme liput vain noin tunti ennen junan lähtöä. Se ei ollut mikään ongelma, sillä junassa oli tilaa. Minä sain naapurintytön kanssa perhelipun, jolla tyttö pääsi ilmaiseksi. Paikat olivat lemmikkipuolella. Jostain syystä vaimolle myytiin kuitenkin opiskelijalippu eri osastoon.

Lemmikkipuolelle ei tullut yhtään matkustajaa meidän lisäksi, joten luulisi sielläkin olleen tilaa. Todennäköisyys sille, että kennel tulee junaan tunnin varoitusajalla lienee pieni. Mutta eipä tuo iso ongelma ollut, sillä oli siellä osastossa tilaa vaimollenikin.

Varsinainen sotku oli kuitenkin edessä vasta paluumatkalla.

Mennessä selvisimme yhdellä vaihdolla Kouvolassa, ja tästä VR:n tietokonejärjestelmät selvisivät kunnialla. Mutta paluumatkalla määränpäänämme ei ollutkaan Helsinki, vaan Jokela. Katsoin aikataulusivuilta yhteyden, jossa oli vaihdot Lahdessa ja Riihimäellä, ja pyysin asemalta liput lähtöajan mukaan.

Vasta laiturilla huomasin katsoa lippuja tarkemmin, ja jostakin syystä virkailija ei ollutkaan myynyt niitä nopeimpaan yhteyteen, vaan meidän olisi pitänyt kiertää Tikkurilan kautta. Koska juna ei ollut vielä tullut, menin lipputiskille vaihtamaan reittiä. Virkailija sanoi, etteivät VR:n tietokonejärjestelmät ymmärrä pyytämäämme yhteyttä, ja siksi se täytyisi ostaa kahdessa pätkässä. Se tosin myös maksaisi enemmän.

Siis siitä, että matkustaa lyhyempää reittiä ja ja suuremman osan siitä henkilöjunalla kalliimman IC-junan sijaan pitäisi maksaa lisähintaa. Kummallisia ovat VR:n hinnoitteluperusteet. Suostuimme kuitenkin tähän. Yllättäen virkailija sanoi liput tulostettuaan, että hinta olisi sittenkin sama. Emme ehtineet jäädä asiaa ihmettelemään, koska juna oli jo laiturilla.

Junassa huomasimme, että liput oli edelleen reititetty Tikkurilan kautta. Edes toisella yrittämällä Mikkelin aseman lipunmyyntivirkailija ei siis saanut myytyä lippuja oikein. Ei sen nyt luulisi niin vaikeata olevan.

Konduktööriltä sitten tiedustelimme, että onko aivan pakko kiertää Tikkurilan kautta. Hän sanoi, että tietokonejärjestelmät voivat olla kankeita, mutta junissa ollaan kuitenkin joustavia. Eli kuulemma liput kelpaisivat niissä suorempaankin kulkevissa junissa. Luotimme tähän, ja niin se sitten toimikin.

Ystävällisen lupsakka savolaiskonduktööri pelasti tilanteen. Mutta olisi tuo tieto voitu kertoa meille jo asemallakin.

VR:stä tuleekin mieleen entinen Neuvostoliitto. Järjestelmä on kankea eivätkä hommat toimi. Ihmiset ovat kuitenkin pääasiassa mukavia ja osaavat luovia tiensä järjestelmän käsittämättömyyksien läpi.

Tulee mieleen myös aikaisempi tapaus, kun yritin hankkia junalippua Helsingistä Ateenaan.

Mutta kiitokset siis ystävälliselle konduktöörille ja potku perseelle niille, jotka ovat suunnitelleet rautateiden lipunmyyntijärjestelmän.

Yksi kommentti tai paluuviite