Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin
8.1.2009 klo 5.53 | Niko Lipsanen
Alexander Stubb kertoo blogissaan aikovansa julkaista ensimmäisen ulkoministerivuotensa blogimerkinnät kirjana. Mukaan tulee myös lukijoiden blogiin kirjoittamia kommentteja, mihin Stubb aikoo kysyä niiden kirjoittajilta luvan.
Mutta miksi joku haluaisi joustavasti sähköisessä muodossa valmiiksi tarjolla olevat blogikirjoitukset kankeasti paperille painettuna? Eivätkö ne, joita tuo kirja voisi kiinnostaa, ole lukeneet jutut jo blogista? Ehkä tässä tapauksessa on olemassa lukijakuntaa, joita kiinnostaa ulkoministerin ajatukset, mutta jotka eivät ole löytäneet blogimaailmaa – niitä, jotka ovat aikaisemminkin tottuneet lukemaan poliitikkojen päiväkirjat kirjoina.
Blogeista on tehty kirjoja aikaisemminkin, joten kai niille sitten kysyntää on. Ainakin Minttu Hapuli on julkaissut pääasiassa feminististä jupinaa sisältävän Selibaattipäiväkirjansa myös painettuna. Hapulin ei tarvinnut miettiä, mitä tehdä kommenttien kanssa, sillä keskustelumahdollisuutta hänen blogissaan ei ole (voikohan sitä edes pitää blogina, kun ei ole kommentteja eikä syötteitä?).
Toisin kuin Stubb, Hapuli kuitenkin linkittää ulkopuolisiin verkkolähteisiin (Stubbilla linkkejä on varsin vähän). Se on kätevää blogatessa – ei tarvitse kirjoittaa taustoitusta itse blogitekstiin. Sama teksti ei kuitenkaan välttämättä toimi, kun linkkiä ei ole käytettävissä. En tiedä, kuinka tämä ongelma on Hapulin kirjassa ratkaistu, sillä en ole kyseistä teosta koskaan kädessäni pitänyt. Ehkä tekstiin on lisätty taustoitusta, jota alkuperäisissä verkkopäiväkirjamerkinnöissä ei ole.
Ehkä sitten on niitä, joiden mielestä paperi on näyttöä parempi käyttöliittymä. Minulla menee päinvastoin: en halua paperisena mitään, jonka voin saada sähköisenä. On suuri ilo, ettei esimerkiksi tieteellisiä artikkeleita tarvitse enää käydä kopioimassa kirjastossa, vaan ne voi tallentaa tiedostoiksi. Turha kirjastoissa ramppaaminen jää vähemmälle.
Kirja saattaa vielä nykyäänkin olla aavistuksen mukanakannettavampi media kuin blogit. Mutta ero kaventuu, kun merkinnät voi lukea jo miniläppärillä tai kännykällä. Ihan siinä niitä kantaa mukana kuin kirjaakin, mutta verkko ei vielä ole aivan kaikkialla saavutettavissa.
Se pointti blogimerkintöjen toimittamisella kirjaksi saattaa olla, että suosituissa blogeissa, kuten Stubbilla, kommentointi rönsyilee pitkäksi ja monipolviseksi. Toimittaminen tiiviimpään muotoon parantaa luettavuutta. Kirjan kautta saa siistityn version käydystä keskustelusta, mutta toisaalta alkuperäinen keskusteluketju on tallessa niille, jotka siitä ovat kiinnostuneita.
Blogia lukiessa on helppo etsiä myös lisätietoa kiinnostavista aiheista. Maalaa vain avainsanat, ja laittaa Googlen hakemaan. Toki kirjaakin voi lukea tietokoneen äärellä, mutta silloin olisi jo sama, vaikka se kirjankin sisältö olisi siinä näytöllä.
Mutta ei keskustelun toimittaminen sinänsä edellyttäisi kirjamuotoa. Mieluummin lukisin sen toimitetummankin version verkosta. Tai ties vaikka Stubbin kirja ilmestyisi myös sähköisenä, sillä eihän kirjakaan enää nykyään ole sidottu pelkästään paperiseen olomuotoon.
Blogitkin ovat erilaisia, ja toiset varmaan taipuvat paremmin kirjan muotoon kuin toiset. Vaikea kuitenkin kuvitella, että vaikkapa tämä blogi tai edes poliittisemmat kirjoitukseni Lipsanen & Ruso -blogissa voisivat toimia kirjamuodossa.
Tätä artikkelia ei ole enää mahdollista kommentoida (eikä mitään muutakaan artikkelia tässä blogissa). Blogi on arkistoitu, eikä sitä enää päivitetä.
2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008
Artikkeleiden aiheet:
Etusivu : 2009 : Miksi julkaista blogi kirjana?
Mari Koo 8.1.2009 klo 10.11:
On niitä blogien tai omien verkkotekstien pohjalta tehtyjä kirjoja aika monta muutakin, joskus listasin muutamia: http://www.marikoistinen.fi/2007/12/30/asuuko-meissa-jokaisessa-pieni-kirjailija/
Usein kyse lienee mielestäni siitä, että kirjalla on edelleen oma arvonsa ja arvostuksensa.
Niko Lipsanen 8.1.2009 klo 13.45:
Näyttäähän noita tosiaan olevan.
Ja voihan se tietysti olla, että kirja on jollain tavalla konkreettisemman oloinen tuotos kuin blogi, etenkin jos sen suostuu joku ihan oikea kustantaja kustantamaan.
En kuitenkaan edelleenkään ymmärrä, miksi ostaisin kirjan, jos olen lukenut jutut jo blogista. Tai, jos en ole jaksanut kiinnostua jutuista blogimuodossa, niin miksi kiinnostuisin niistä kirjana? Ei kai se teksti sen erinomaisemmaksi siitä muutu, että sen painaa paperille.
Jussi 9.1.2009 klo 9.04:
Alexin kaksi aikaisempaa kirjaakin perustuu blogikirjoituksiin: Hymyile, olet EU:ssa ja EU 2005: Hikinen vuosi.
Niko Lipsanen 9.1.2009 klo 10.23:
Ilmeisesti niille sitten on kysyntää.
Ruso 11.1.2009 klo 16.00:
Kyl mä olen elätellyt kirjaa omista L&R-kirjoituksistani. Aloitin jo viime kesänä: taitaa muodostua iisakin kirkoksi. Pitäisi elätellä vähemmän ja tehtävä enemmän. Hyvä alku kuitenkin kasassa…
Muutama puoltava pointsi kuitenkin…
1) Hyvällä toimittamisella saa jutut jonkin pääteeman (esim omalla kohdallani valtioepäily) alle. Nyt melkein 200 kirjoitustani jäävät irrallisiksi.
2) Mielenkiintoisella taitolla saa samaa aihetta käsittelevät jutut (+kommentit +taustaineistot) osakokonaisuuksiksi
3) em kohtiin viitaten kirjoitukset herää ikään kuin uudestaan henkiin. Kaivettuani vanhoja juttuja, olen ollut myönteisesti yllättynyt joidenkin tasosta eikä yksikään juttu ole hävettänyt (mitä pidän pienenä ihmeenä).
4) Poliitikolle kirjan konkreettisuuskin merkinnee jotain… nettitekstejä on vaikea jakaa omistuskirjoituksin.
Niko Lipsanen 12.1.2009 klo 3.39:
Sinun juttusi käsittelevät politiikkaa yleensä laajemmalla pensselillä kuin minun. Tuskinpa kukaan haluaisi lukea kirjana minun kaikkia mielipiteitäni taksien ja linja-autojen säännöstelyn purkamisesta. Tai kirjoitinhan minäkin enemmän yleisluonteisia juttuja aikaisempaan Oikealla asialla -blogiini.
Sinulla on myös se sama piirre kuin Stubbilla, että linkität aika vähän muihin blogeihin tai nettilähteisiin ylipäänsä. Se tietysti tekee helpommaksi siirtää tekstit paperille, mutta syö kyllä vähän blogimaisuutta.