Lottovoitto: Jobin kohtalo vai talentti?

5.4.2011 klo 7.51 | Niko Lipsanen

aiheet uskonto,

Kuinka toimia, jos iso lottopotti osuu kohdalle? Mitä rahoilla pitäisi tehdä, jos oman hyvinvointinsa kohottamisen ohella (tai sijaan) haluaisi saada aikaan myös hyvää? Entä, jos voittaja olisi kaiken lisäksi vieläpä kristitty?

Olen ajatellut, että lotossa voittaminen voisi olla vähän kuin Vanhan testamentin Jobin kohtalo, mutta käänteisenä. Jobhan oli nuhteeton ja varsin varakas mies. Saatana kuitenkin piikitteli Jumalaa sanoen Jobin hurskauden olevan vain seurausta siitä, että hänen elämänsä on niin siunattua. Saatanan mukaan Job hylkäisi Jumalan, jos häntä kohtaisi onnettomuus.

Useimmat varmaankin tuntevat tarinan. Kärsimykset ja koettelemukset seuraavat toisiaan, mutta Job pysyy uskollisena eikä kiroa Jumalaa. Lopulta hän saa kaiken menettämänsä Jumalalta takaisin kaksinkertaisena.

Olisiko ollut Saatanalta kuitenkin fiksumpi veto valita joku köyhä ja hurskas, ja antaa tälle suuri omaisuus? Monihan löytää uskon ja turvautuu Jumalaan nimenomaan silloin, kun on hädässä. Jos rikkauksista ei olisi pulaa, niin tukeutuisiko sitä uskonsa sijaan maallisen mammonaan?

Olisiko lottovoitto suuren onnen sijaan saatanallinen koettelemus, jolla uskoa horjutetaan? Kävisikö lopuksi kuten Jobille: paluu alkupisteeseen? Niitäkin tarinoita riittää, jossa lottovoittaja rikastumisensa jälkeen vajoaa pohjalle – ehkä jopa alemmaksi, kuin mistä alunperin nousi.

Raamattu on ankara kirja rikkaille. Jeesus sanoi, että ”helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan” (Matt. 19:24). Olisiko oikea ratkaisu siis lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen, kuten välillä kuulee lottovoittajien tekevän tai ainakin suunnittelevan?

Juuri ennen tuota kameli neulansilmästä -vertausta Jeesus kuitenkin vastaa rikkaalle nuorukaiselle tämän kysymykseen iankaikkisen elämän saavuttamisesta: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua” (Matt. 19:21).

Ei siis riitä, että lahjoittaa suurimman osan. Pitäisi lahjoittaa kaikki, mitä omistaa. Sen tekemiseksi ei tarvitse edes ensin voittaa lotossa.

Matteuksen evankeliumissa on kuitenkin myös toinen kohta, joka voisi sopia kristitylle lottovoittajalle: Jeesuksen kertomus palvelijoista ja isännän heidän haltuunsa luovuttamista talenteista (Matt. 25:14-30).

Isäntä oli lähdössä ulkomaille. Lähtiessään hän luovutti rahansa palvelijoidensa haltuun. Kukin sai kykynsä mukaan: yksi viisi, toinen kaksi ja kolmas yhden talentin. Kun isäntä palasi, hän vaati palvelijoilta tilityksiä. Kaksi ensimmäistä oli tehnyt kauppaa ja siten tuplannut omaisuuden. Kolmas palvelija sen sijaan oli kaivanut saamansa talentin maahan ja palautti isännälle vain tämän oman.

Minusta lottovoiton poislahjoittajat ovat kuin tämä kolmas palvelija. He eivät toki käytä voittoa omaksi hyödykseen, mutta toimivat vain passiivisena välikätenä. Eivätkä he palauta isännälleen saamaansa talenttia edes kokonaisena, vaan pitävät siitä siivun itse.

Ehkä lottovoittajan pitäisi siis tehdä kuten kaksi ensimmäistä palvelijaa: laittaa raha poikimaan. Kenelle sopii kaupankäynti, kenelle sijoittaminen, mutta joka tapauksessa pitäisi ymmärtää lottovoitto Jumalan antamana haasteena (ja nimenomaan haasteena, sillä mahdolliset palkinnot odottavat vasta tuonpuoleisessa).

Rahaa ei tietysti tuolloinkaan saa pitää itse, vaan se on palautettava isännälle. Ei kuitenkaan pidä palauttaa koko lottovoittoa, vaan palvelijoiden esimerkkiä seuraten vähintään kaksi kertaa se – niin paljon, kuin mahdollista.

Tuskin tulkitsen Raamattua kovin väärin, jos katson, että rahat voisi tässä palauttaa isännälle tekemällä niillä hyvää lähimmäisilleen. Jumalalla kun ei ole pankkitiliä, jonne lahjan voisi palauttaa, mutta köyhistä hän kantaa huolta.

Kuvassa on Punaisen Ristin vapaaehtoisia keräämässä rahaa hyväntekeväisyyteen. Otin kuvan 21.3.2011.

3 kommenttia ja/tai paluuviitettä