Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin
Pakkoruotsi kaventaa pitkien kielten valikoimaa
4.2.2015 klo 6.29 | Niko Lipsanen
Ruotsi on suhteellisen helppo kieli oppia. Jos on kielipäätä, niin on turha tankata sitä pitkänä. Kannattaa mieluummin lukea pitkänä rakenteellisempia ja haastavampia kieliä, kuten vaikka saksaa, ranskaa tai venäjää. Tai siis kannattaisi, jos voisi.
Ruotsia ei kuitenkaan voi valita lyhyeksi C- tai D-kieleksi, vaan suomenkielisten on luettava sitä joko A- tai B-kielenä. Toiseksi niistä voisi tietysti valita jonkin haastavammankin kielen, mutta käytännössä tarjolla on ruotsin ohella lähinnä englantia.
Miksi näin? Siksi, että englanti on tarpeellinen ja ruotsi pakollinen. Jos lapsi opiskelee vain kahta kieltä – tai vanhemmat eivät vielä koulun alkuvuosina ole varmoja, kuinka moneen kieleen kielipää riittää – niin käytännössä pakollisen ruotsin rinnalle valitaan englanti. Kun nämä dominoivat pitkien kielten valintoja, niin käytännön syistä muita ei yleensä ole edes tarjolla.
Jos pakollinen toisen niin sanotun kotimaisen kielen opiskelu korvattaisiin mallilla, jossa jokaisen olisi valittava kaksi erikseen määrittelemätöntä kieltä, niin useampi vanhempi valitsisi lapselleen englannin rinnalle pitkäksi kieleksi vaikkapa juuri saksan, ranskan tai venäjän. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että useammissa kouluissa olisi ylipäänsä mahdollista valita A-kieleksi jokin muu kuin englanti ja B-kieleksi muuta kuin ruotsi.
Varmasti ruotsiakin olisi jatkossakin tarjolla, mutta kielellisesti lahjakkaat oppilaat voisivat käyttää enemmän aikaa haastavampiin kieliin ja opiskella ruotsin lyhyenä, jos haluavat.
Kuvassa on Svenska Klubben Kruununhaassa (ruots. Kronohagen). Otin kuvan 10.1.2012.
2 kommenttia ja/tai paluuviitettä
Tätä artikkelia ei ole enää mahdollista kommentoida (eikä mitään muutakaan artikkelia tässä blogissa). Blogi on arkistoitu, eikä sitä enää päivitetä.
2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008
Artikkeleiden aiheet:
- Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
- Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
- Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
- Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
- Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
- Uskonto - kristinuskosta, kirkosta, ateismista, islamistakin
- Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
- Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
- Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä
Etusivu : 2015 : Pakkoruotsi kaventaa pitkien kielten valikoimaa
JV Lehtonen 4.2.2015 klo 9.25:
Pakkoruotsin ”poliittisesti korrekti” perustelu lähtee siitä, että ”kaikilla pitää olla oikeus päästä valtion virkamieheksi”. Todellinen perustehan on se, että pakko on pakko, koska se nyt vaan on pakko. Julkisen viran ”vakio” kielitaitovaatimus on kuitenkin luokkaa ”välttävä, tyydyttävä”, mikä käytännössä tarkoittaa asiakaspalvelun osalta ”moment, jag hämtar gunilla”.. Asiakas kohdataan ruotsin kielellä, mutta varsinaisen asiakaskontaktin hoitaa ruotsia äidinkielenään puhuva.
Kyseiseen alkeelliseen ruotsiin riittäisi vallan mainiosti muutaman päivän intensiivikurssi asianomaisen viraston kustannuksella.
Blogissa tulee hyvin esille vaihtoehdottomuuden kaksi tasoa:
Ruotsia ei ylipäätään voi valita (pois) eikä sitä pakotettuna voi valita muuksi kuin a- tai b-kieleksi.
Pakkoruotsista puuttuu C- ja D- ruotsi. Muissa kielissä se on. Kiintoisa oivallus, voisi jopa toimia ylimenokauden ratkaisuna siirryttäessä täydelliseen valinnanvapauteen. Periaatteessa Elinkeinoelämän EK on aikoinaan esittänyt samansuuntaista, mutta ei näin täsmällisesti.
VO Ikonen 7.2.2015 klo 15.53:
Pakollinen ’pitkän’ ruotsin opiskelu on valitettavasti nykypäivänä kansallisten resurssien tuhlausta. Epätarkoituksenmukainen ajankäyttö on poissa tarpeellisemman taidon hankkimisesta. Tämä korostuu kipeästi erityisesti niillä, joilla on ns. ’huono kielipää’, ja lahjakkuus on suuntautunut matemaattisten ja teknisten kysymyksenasettelujen ratkaisemiseen. Asiasta ei oikeastaan tarvitsisi enää edes keskustella – riittää kun avaa silmänsä ja korvansa ulkomaailman havainnointiin ja on rehellinen itselleen; Kansakuntana tarvitsemme enemmän muiden taloudellisesti nousevien kielialueiden kielten osaamista ja opetusta.
Pakollista ruotsin kielen opiskelua ei voi perustella oletuksella, ”jos kuitenkin myöhemmässä vaiheessa tarvitset ruotsin kielen taitoa”. Elämä on valintoja, ja ensijaisen, esim. luonnontieteellisesti painottuneen, valinnan jälkeen voi toissijaisesti myöhemmin opiskella ruotsin kielen, jos siihen tulee polttava tarve.
Lukiossa olin Matematiikkalinjalla, jossa olivat myös laajat fysiikan ja kemian kurssit. Sain lukiossa ensimmäisenä vuonna Ruotsista ehdot, ja jäin sitten luokalle. Matemaattiset ja lunnontieteelliset aineet olivat menneet vähintäinkin hyvin tyydyttävästi. Tämän järkytyksen seurauksena aloin panostaa pakollisen ruotsin kielen opiskeluun siten, että käytin siihen aikaa enemmän kuin kaikkiin muihin lukioaineisiin yhteensä – siis Matikkalinjalla. Seuraavina lukiovuosinani sain joka kevät stipendin, ja abikeväänä kirjoitin ruotsista laudaturin. Sen jälkeen en ole koskaan tarvinnut ruotsin kieltä, vaikka kouluni oli tarvinnut sitä niin vimmatusti. Heti pyrin ja pääsin neljään yliopistoon, joissa yhdessä minulla oli tiedekunnan korkeimmat sisäänpääsypisteet kaikista hakijoista. Olen juuri saapunut eläkeikään, ja työurasta, ja sen kielitaitovaatimuksista minulla on nyt oikeaa kokemusta. Luonnontieteisiin liittyvän uravalintani myötä teollisuudessa tarvitsin työssäni paljon englannin ja saksan kieltä. Jälkeenpäin on sääli, että en voinut lukiossa opiskella pitkänä saksaa tai panostaa enemmän luonnontieteellisiin aineisiin. Olin tietysti nuorena tyhmä siinä, että halusin ’ylivarmistaa’ etten enää kompastu myöhemmässä elämässäni minulle tarpeettomaksi osoittautuvaan pakkoruotsiin. Tämä on vain minun tarinani oikeasta elämästä, mutta saattaa heitä olla muitakin. Tuntuu surulliselta, jos osa nykyisestä nuoresta sukupolvesta joutuu itseni tavoin edelleen ’tuhlaamaan ruutia varikseen’. Valinnat ensisijaisuuksien ja toissijaisuuksien välillä pitäisivät olla vapaita palvelemaan yksilön ja kansakunnan tulevaisuuden etua.
Kokemukseni ja mielipiteeni lukion kieliopinnoista eivät liity mitenkään maamme ruotsinkielisiin ihmisiin, jotka pääsääntöisesti ovat fiksuja, yhteisöllisiä ja sosiaalisesti lahjakkaita. Heistä minulla on vain hyvää sanottavaa.