Helsingin piispaehdokkaat: Kaisamari Hintikka

19.4.2017 klo 19.45 | Niko Lipsanen

aiheet uskonto, yhteiskunta,

sijainnit helsinki,

Helsingin piispa Irja Askola on jäämässä eläkkeelle, joten edessä on piispan vaali. Olen yksi maallikkoäänestäjistä, ja niinpä olen ottanut asiakseni tutustua eri piispakandidaattien ajatuksiin ja linjoihin.

Ensimmäisenä vuorossa on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri ja teologian ja julkisen todistuksen osaston johtaja Kaisamari Hintikka, joka oli tullut asemapaikaltaan Genèvestä vierailulle Suomeen. Hänen tukiryhmänsä järjesti tutustumis- ja keskustelutilaisuuden eilen tiistaina 18.4. Tapulin seurakuntakodilla Tapulikaupungissa.

Tämä blogimerkintä perustuu tilaisuudessa tekemiini muistiinpanoihin. Jos olen jotain ymmärtänyt väärin, niin korjataan.

Hintikan keskeinen teema piispanvaalissa on kirkon ykseys. Sitä hän vaalisi korostamalla erilaisuuden sietämistä. Hän sanoi, että on kyettävä näkemään Kristuksen kirkon palvelija myös siinä toisessa, jonka kanssa on eri mieltä. Pitää oppia elämään yhdessä erimielisyyksistä huolimatta.

Kysymykseen siitä, onko hän radikaali vai konservatiivi, Hintikka ei halunnut suoraan vastata. Hän sanoi olevansa esimerkiksi jumalanpalveluksen suhteen perinteinen, mutta toisaalta olevansa ehkä radikaali siinä, että hänen mielestään kirkon ei tarvitse vaieta politiikasta.

Hintikka ei halua myöskään verrata itseään eläköityvään piispa Askolaan. Hän sanoi, että on arvomaailmaltaan tätä läheltä, ja löysi yhteistä myös taustasta ekumeenisen työn parissa. Hän epäili kuitenkin, että eroja saattaisi löytyä toimintatavoissa – asiaa sen tarkemmin kuitenkaan erittelemättä.

Raamattusuhteestaan Hintikka kertoo, että teologian opiskelu ei ollut hänelle sellainen mullistus kuin se ehkä toisenlaisista taustoista tuleville saattaa olla. Hän kertoi kasvaneensa modernin raamatuntutkimuksen metodeihin jo kotiseurakunnassaan Käpylässä. Erilaisia näkemyksiä Raamattuun on tullut myös ekumeenisen työn kautta, ja Hintikka sanookin Raamatun tekstien rikkauden olevan tulkinnoissa ja niiden erilaisuudessa.

Kirkosta ja sen roolista 10–15 vuoden päästä Hintikka sanoi, että kirkon ydinsanoma ei muutu, eikä evankeliumin julistamista saa unohtaa. Muutokset toimintaympäristössä ovat kuitenkin nopeita ja niihin vaikuttavat tekijät arvaamattomia. Tarvitaan epävarmuuden sietokykyä. Historiallinen kansankirkkoidentiteetti on murroksessa, eikä kirkko enää edusta suomalaista kansaa kuten ennen – etenkään pääkaupunkiseudulla. Kirkko on kuitenkin uskaltautunut osaksi kansalaisyhteiskuntaa, ja se on kirkon suunta nyt. Kirkon tulee uudessa tilanteessa rakentaa yhteiskunnallista keskustelua kristillisten arvojen kautta.

Kirkon jäsenkatoa Hintikka kommentoi siten, että toiminnan fokuksen ei pidä olla ihmisten saamisessa kirkon jäseniksi, vaan evankeliumin julistamisessa. Hän muistuttaa, että Suomessa kirkko on tottunut elämään isojen taloudellisten resurssien kanssa, mutta se ei ehkä ole enää tilanne tulevaisuudessa. Meillä onkin opittavaa niiltä kirkoilta, jotka toimivat niukemmilla resursseilla. Hän sanoi taloudellisen niukkuuden kuitenkin mahdollistavan myös uudistumisen, ja mainitsi esimerkkinä luterilaisuuteen hänen mukaansa kuuluvan yleisen pappeuden kukoistavan paremmin siellä, missä talous on tiukemmalla.

Ajankohtaiseen kysymykseen suhtautumisesta pappeihin, jotka siunaavat samasukupuolisten avioliittoja, Hintikka vastasi puhumalla kirkon eheydestä ja ihmisten kohtaamisesta. Hän korosti, että asiaa ei saisi lähestyä pelon kautta. Hän sanoi pappien voivan ratkaista kysymyksen oman harkintansa mukaan asiaan liittyvä jännitekenttä kuitenkin huomioiden.

Kaisamari Hintikan kotisivut: kaisamarihintikka.fi

Katso myös:
Helsingin piispaehdokkaat: Teemu Laajasalo

Kuvassa on Kaisamari Hintikka Tapulin seurakuntakodilla 18.4.2017.

Tähän artikkeliin ei ole jätetty kommentteja...